Ylös ja eteenpäin! Up, up and away!

Viimeiset kolme kuukautta on mennyt käden parantelun parissa ja koettelemukseni käsittelyssä ja arkeen paluussa. Kyseessä oli luultavasti mittavin projekti jonka olen toteuttanut ja satsasin siihen kovasti, aika ajoin ehkä hieman liiankin kovasti. Alkuun tuntui että se ainoa mahdollisuus yrittää toteuttaa tuota unelmaa oli nyt tässä ja uutta ei tulisi ikinä. Lisäksi mietin myös niitä asioita, joita kisassa tuntui äkkiseltään typerältä ja turhalta, kunnes mieli pikku hiljaa muuttui ja ymmärsin että juuri nuo typerältä ja turhalta vaikuttavat asiat ovat yksi syy, miksi Dakar on maailman vaikein ralli.

Varsinkin media tuntui kiinnostuneen kisastani lähinnä siksi, että siihen meni paljon rahaa ja ihmishengen menetyksiltä ei vältytty ja kuulinkin moneen kertaan kysymyksen, pitääkö sinne nyt lähteä itseään tapattamaan. Itse en luonnollisesti asiaa näin ajattele, enkä usko että kukaan kisaan osallistuja niin ajattelee, vaan pikemminkin niin, että kilpailussa on mahdollista etsiä, ja rikkoa omia rajoja ja kokea jotain aivan ainutkertaista. Totta on tietty, että siellä on mahdollisuus menehtyä, mutta tosiasia on että se mahdollisuus on läsnä jokaisen arjessakin, sitä ei vain tule ajatelleeksi, tai ei halua ajatella. Lisäksi pyrin ajamaan (ja mielestäni onnistuin) viisaasti, turhia ja typeriä riskejä ottamatta. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä kaikesta huomiosta jota kisani sai, niinkin "tuntematon" laji (ja kuljettaja :D ) Suomessa kun kuitenkin on kyseessä.

Mitä enemmän aikaa kilpailusta on kulunut sen enemmän olen alkanut ajattelemaan, että ehkäpä vielä osallistun, jos sellainen mahdollisuus vielä suodaan, olenhan nyt kokeneempi ja viisaampi asioiden suhteen sekä tiedän mitä voi tehdä eri tavalla. Tosin uskallan väittää, että mukana oli myös huonoa onnea, vastaavia kaatumisia olen kokenut ennenkin ilman mitään (fyysisiä ;) vammoja.


Syvälliset ajatukset sikseen, nyt käsi on vihdoin siinä kunnossa että olen voinut palata töihin ja ensimmäinen ajokertakin on takana. Käsi tuntui ajaessa ihan ok, mutta hieman arpikudos aiheuttaa kipua. Olen myynyt kaiken kaluston ja uuden pyörän hankinta on käsillä ja neuvottelut jatkosta on vielä avoinna. Tavoitteet ovat tällä hetkellä maltilliset ja katson hieman tuntemusten mukaan miten rallihommat jatkuu, varmasti jollakin tasolla ja varmasti jokunen kisa tulee kotisuomessa ajettua.

Toivottavasti palaan asiaan seuraavaksi pyöräuutisilla ja saattaahan muutakin kiinnostavaa kerrottavaa olla....

Hauskaa pääsiäistä!


The last three months has gone by and I have mainly focused on getting better, getting back to everyday life and analyzing my experiences. This was the biggest project I have accomplished and I worked quite hard to be as well prepared as I could, and at times it felt like a bit too serious. The reason for this probably was that I thought this would be my only shot at my dream and there would not be another one. I also thought about the things I found annoying and vain, but as time passed I came to realize that those exact things is among the reasons, whe the Dakar is the thoughest rally in the world.

The more time that has passed, the more I feel I may do it again, if the chance arises. I am now wiser and more experienced and know how to do things differently. Although I may be so bold and say that bad luck played a part in my withdraval, since I´ve had similar crashes without any (physical ;) injury.

Enough with the this cerebral analyzing, my hand is finally healed and I have returned to work. I also went riding and the hand felt good, but still some pain issues probably caused by the scarring. I´ve sold all the bikes, so I´m now looking to get a new one and negotiating about the future events. My current goals concerning rally are modest, but surely I will do some local events.

Hopefully I will be back with some exciting (bike)news!

-R


Photo by Pasi Kurki